Kurttusieni löydetty!

Tänään tuli metsässä koiranlenkityksellä vastaan mainitsemisen arvoinen sienimaailman elis (= elämänpinna = elämän ensimmäinen havainto jostakin lajista), nimittäin kurttusieni, Sparassis crispa! Riemastuin löydöstä valtavasti. Kiikutimme koirat kotiin ja haimme kameran tilalle ikuistaaksemme komistuksen.

Kuva: Jussi Vesterinen

Ah, on se vaan niin hieno! Kurttusieni on loinen, joka kasvaa männyntyvillä vanhoissa metsissä, vuodesta toiseen samalla paikalla. Se on ruskolahottaja, muttei kuitenkaan isäntäpuulleen kovin haitallinen. Se on Suomessa harvinainen ja eteläinen, hemiboreaalisen ja eteläboreaalisen vyöhykkeen laji, mutta luokitellaan uhanalaisuusluokituksessa elinvoimaiseksi (LC, Least Concern). Olisimme siis voineet poimia kurttiksen illallispöytäämme - sen pitäisi olla erittäin herkullinen sieni - mutta jätimme sen kuitenkin toistaiseksi paikalleen männynjuurelle kasvamaan. Suomen Sieniseuran fb-sivuilla esitettiin toive, että toisimme kurttusienen ensi viikonloppuna Kaisaniemessä koittavaan seuran ja Luonnontieteellisen keskusmuseon järjestämään sieni- ja jäkälänäyttelyyn. Sen taidan tehdäkin, jos vain kurttusieni säilyy kasvupaikallaan viikonloppuun saakka. Varsinainen sieni, joka on oikeastaan puussa ja maaperässä olevaa rihmastoa, ei itiöemän poimimisesta sinänsä vahingoitu, ja sieninäyttelyssä itiöemä voisi ilahduttaa montaa sieniharrastajaa, jotka eivät ehkä koskaan ole sattuneet kyseiseen lajiin törmäämään.

Merkillistä, miten tällainen luontohavainto voi virkistää ja kohottaa mieltä! Olen vieläkin ihan täpinöissäni.

Lähteet: 

Pertti Salo, Tuomo Niemelä & Ulla Salo 2006: Suomen sieniopas. WS Bookwell Oy. Porvoo.